Elämän luonnolliseen kiertokulkuun kuuluvat vaiheet ovat osa ihmisen alitajuista psyyken ja sielun maailmaa. Clarissa Pinkola Estés kirjoittaa naisen sielunelämän vaiheista kirjassaan Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Hän kuvaa sitä, miten luonnollisesta kiertokulusta irtautuneella ihmisellä on vaarana pysyä liian pitkään pois sielunsa ääreltä. Ulkoinen maailma, oma egomme ja psyykkiset haavamme huolehtivat siitä, että saatamme jäädä liian pitkäksi aikaa tekemään asioita, joita “pitäisi”, “kuuluisi” tai “edellytetään” tehtävän. Se voi tarkoittaa liiallista uppoutumista työhön, ihmissuhteisiin, kodinhoitoon, harrastuksiin tai mihin tahansa toimintaan, joka liian pitkään tai intensiivisenä jatkuessaan alkaakin tukkia sielun luonnollista virtaa. Toiminta itsessään ei välttämättä ole hyvä tai huono, mutta ongelmallista on, jos ihminen ei enää osaakaan irrottautua siitä. 

Sielun luonnolliseen kiertoon kuuluu säännöllinen kotiinpaluu, mikä Pinkola Estésin mukaan tarkoittaa mitä tahansa paikkaa tai olotilaa, jossa ihminen voi tuntea olevansa sekä turvassa että vapaa. Mikäli tällaiseen sielua ravitsevaan olotilaan ei ole säännöllistä yhteyttä, alkaa ihminen kuivua sisältä käsin ja lopulta uupua. Sielun ravintolähteet ehtyvät eikä ihmisellä ole enää, mistä ammentaa. 

Kotiinpaluu säännöllisin väliajoin kuuluu sielusta huolehtimisen perusasioihin. Lähes jokainen meistä kuitenkin hukkaa tämän ymmärryksen ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin elämänsä aikana. Pinkola Estés kuvaa tätä vaihetta sielunnahkan menettämisenä tai jopa ryöstönä, riippuen siitä, miten suurta roolia ulkoinen maailma esittää tässä eksymisvaiheessa. Ihmisen aikaa ja voimavaroja havittelevat useat tahot – työelämä, muut ihmiset, vastuut, velvollisuudet, haaveet, toiveet. Kulkeminen liian kauas kodista voi tapahtua joko ihmisen itsensä tai jonkun muun ohjaamana. Ainoa, joka voi kuitenkin palauttaa yhteyden sielun luonnolliseen kiertoon ja kääntyä takaisin kotiin, on ihminen itse. 

Kotiinpaluu ei välttämättä tarkoita pitkäkestoista vetäytymistä maailmasta tai radikaaleja muutoksia ulkoisiin olosuhteisiin. Joskus se toki voi tarkoittaa sitäkin. Olennaisempaa Pinkola Estésin mukaan on säännöllinen ravitseva yhteys sisimpään ja egon äänen hetkellinen uneen tuudittaminen. Menetelmiä on useita eikä mikään ole ehdottoman oikea tai väärä. Esimerkkejä ovat musiikki, taide, luonto, yksinolo, kirjoittaminen, mietiskely, lukeminen, ___ (täydennä itse). Se voi olla yksinkertaista tai monimutkaista, mutta helppoa se ei välttämättä ole, jos yhteys luonnolliseen kiertokulkuun on ollut kadoksissa pitkään. Syyllisyyttä ei kuitenkaan tarvitse tuntea, sillä eksymisen voi myös tulkita vihkimyksenä tai initiaationa entistä syvemmän sielunyhteyden lujittamiseksi. Eksymisen ja harhateillä kulkemisen jälkeen kotiinpaluun merkityksen itselleen ymmärtää entistä paremmin. 

Ihmisen on tarkoitus elää ulkoisessa maailmassa, mutta säilyttäen yhteyden sisäiseen ohjaukseensa. Sielun luonnollisen kiertokulun vaiheiden kuunteleminen ja niihin vastaaminen on tapa tasapainotella ulkoisen ja sisäisen maailman välillä tavalla, jolla tulee huolehtineeksi sekä sielullisista tarpeistaan että maallisista velvoitteistaan.

Mitä sinun sielullesi kuuluu? Kutsutaanko sinua kenties palaamaan kotiin? 

Jos kotiinpaluun ja sielun luonnollisen kiertokulun teemat kiinnostavat, jää kuulolle! Aiheeseen liittyvä retriitti on tulossa syksyllä 2023! ❤