Uskon hitaan oppimisen voimaan. Siihen, että kun riittävän kauan tarkastelee itseään sydän ja mieli avoimena ja kuuntelee omia ajatuskulkujaan, uskomuksiaan ja asenteitaan, alkaa hiljalleen nähdä niiden vinoutumia. Alkaa nähdä, mitkä asiat estävät minua elämästä oman näköistäni elämää. Alkaa havaita, mikä estää minua olemasta minä. Alkaa huomata, miten tulkitsen tietynlaisia tapahtumia aina saman valmiin kaavan mukaisesti. Alkaa tuntea, miten oma ajatusmaailma aiheuttaakin minulle täysin tarpeetonta tuskaa. Alkaa kyseenalaistaa asenteidensa lopullisuutta. Alkaa miettiä, olisiko olemassa toinenkin tapa. Toinen tapa ajatella, tuntea, elää.

Huomaaminen on hidasta. Miten monta vuotta olenkaan rakentanut ajatusmallejani, käsityksiäni, uskomuksiani. Miten monta toistoa onkaan vaadittu, jotta niistä on tullut niin automaattisia, etten ole niistä enää lainkaan tietoinen. Siksi niiden uudelleen havaitseminen vie aikaa. Aikaa, kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta, lempeyttä. Sitkeyttä, sitoutumista. Tahtoa.

Kun ne on havaittu, tunnistettu ja nimetty, alkaa uusi hidas matka. Ymmärtäminen, hyväksyminen ja lopulta pois oppiminen ja uudenlaisen ajatusmaailman omaksuminen. Havaitseminen olikin vasta ensimmäinen askel. Sitä seuraa lukuisia uusia havaintoja samasta asiasta. Tilanne toistuu, se tuottaa minulle tuskaa ja huomaan yleensä vasta jälkikäteen, mitä ajatusmaailmassani tapahtui. Tuossa kohtaa tuntuu kuin kiertäisi kehää. Ehkä kysyn itseltäni turhautuneena, enkö vieläkään ole oppinut tästä pois, enkö vieläkään osaa päästää irti, enkö vieläkään ole onnistunut muuttamaan asennettani. Mutta matka on hidas. Auttaa, kun ymmärtää, että jokainen havaittu uusi pyörähdys kehällä kuljettaa eteenpäin. Jokaisella kerralla ymmärrän enemmän, näen enemmän, ja koen yhä syvemmin, mitä vanhat ajatusmallini minulle aiheuttavat. Alan hyväksyä niiden olemassaolon ja samalla hiljalleen tiedostan, että voin vaihtaa ne uusiin.

Uudet, korvaavat asenteet opitaan yhtä hitaasti. Jälleen tarvitaan lukuisia toistoja, paljon harjoitusta, kärsivällisyyttä, armollisuutta ja myötätuntoa itseä kohtaan. Vie aikaa, ennen kuin uusi, ehkäpä rakastavampi, lempeämpi, sydämellisempi tapa kohdata ja tarkastella elämää, itseä, toisia ihmisiä ja tapahtumia voi tulla vallitsevaksi asenteeksi.

Hitaan oppimisen tiellä on kyse myös siitä, kuinka paljon muutosta haluaa. Uskon, että auttaa, jos ihmisessä syntyy vapaa halu elää toisin, tehdä toisin, nähdä elämä uudessa valossa. Motivaation täytyy olla sisäinen, aito, syvä, minusta kumpuava. Kun näen, mikä minulle on hyväksi, silloin haluan toimia niin. Sitkeästi, sinnikkäästi, sitoutuneesti.

Oletko miettinyt, millainen elämänasenne olisi Sinulle hyväksi? Millaisen ajatusmaailman Sinä haluaisit itsellesi rakentaa?