Monesti sanomme, että kun joku tekee epätyypillisen valinnan elämässään, hän on rohkea. Että hän tekee rohkean valinnan. Ja usein kai miellämme, että rohkeus liittyy nimenomaan siihen, mitä hän valitsee tai siihen muutokseen, jonka tielle valinta vie. Mietin, viekö tämä ajatusmalli meidät välillä harhaan.

Epätyypillistä valintaa sanotaan rohkeaksi, sillä taustalla on kai eräänlainen riskianalyysi. Vaihtoehtojen punnitseminen ja sen mukainen päätelmä, mikä vaihtoehdoista tuntuu epävarmalta ja mikä turvalliselta. Usein turvallisuudessa on kyse siitä, mikä on itsellemme tuttua tai mikä on ympäröivässä maailmassamme tyypillistä. Olemme hyviä liittämään tuttuun ja tyypilliseen valintaan turvallisuuden tunteen. Ehkä miellämme asian niin, että jos ihminen valitsee tuntemattoman ja epätyypillisen vaihtoehdon, on se väistämättä myös epävarma ja turvaton valinta. Ja sen vuoksi valinta on rohkea. 

Mutta onko se sittenkään niin. Eikö ole ennemminkin niin, että kun ihminen on syvästi yhteydessä itseensä ja elää linjassa itsensä kanssa, hän tuntee kyllä, mikä valinta on oikea. Punnitessaan kahta vaihtoehtoa, hän huomaa, kumpi niistä kutsuu enemmän. Hän huomaa, kumpi tuntuu paremmalta. Paremman vaihtoehdon kohdalla tunne sisältää ehkä innostusta, helpotusta tai rauhaa. Vähemmän hyvältä tuntuvan vaihtoehdon kohdalla tunne voi olla tukkeutunut, jolloin ei tunnu oikein miltään. Tai jos vaihtoehto on itselle kovin väärä, tunne voi olla ahdistava.

Ja eikö silloin ole niin, että epätyypillinen valinta voi tuntua täydellisen oikealta ja siksi myös turvalliselta. Ja eikö silloin ole myös niin, että itselle oikean valinnan tunnistamiseen ja tekemiseen ei tarvitakaan varsinaisesti rohkeutta, vaan rehellisyyttä.

Rohkeutta tarvitaan siihen, että ihminen kykenee puolustamaan epätyypillistä valintaansa. Epätyypillisen valinnan todellinen vaikeus liittyy ennemminkin ihmisen kykyyn kohdata ulkomaailma ja sen mielipiteet, näkökulmat ja vaatimukset.

Kyse on kahdesta eri asiasta, yhtäältä kyvystä tehdä valinta ja tietää mikä tuntuu itselle oikealta ja toisaalta rohkeudesta kohdata ulkopuolelta tuleva mahdollinen arvostelu. Ja uskon, että on tärkeää osata erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Ettemme tekisi turhan vaikeaksi sitä, mikä on jo helppoa, vaan keskittyisimme poistamaan itsestämme esteet sen toteuttamiseen, mikä aidosti vaatii rohkeutta.

Että rohkaistuisimme olemaan välittämättä normeista ja tyypillisistä vaihtoehdoista. Että uskaltaisimme olla oma itsemme ja elää omannäköistämme elämää. Että uskaltaisimme tehdä valintoja oman totuutemme ohjaamina, yleisestä mielipiteestä riippumatta. Että uskaltaisimme olla rehellisiä itsellemme.

 

Tämä blogikirjoitus on osa tulevaa kirjaani, jota parhaillaan työstän. Työnimenä kirjalla on Quantum moment: rohkeus muutokseen. Kirjasta lisää täällä.