Se on monesti niin pienestä kiinni. Vain pieni asia, sana, teko, hymy, huomionosoitus toiselle ihmiselle. Ja kaikki voi sen myötä muuttua tai sysätä häntä eteenpäin, oikeaan suuntaan. Se voi olla juuri se puuttuva linkki, juuri se viimeinen tarvittava voimanlähde ennen suurta muutosta. Ja vaikka emme aina näe tekojemme vaikutuksia tai löydä todisteita siitä, miten juuri sinä ja minä muutamme maailmaa, ei se silti tarkoita, ettei niin tapahtuisi.

Sillä onhan sinullekin ehkä käynyt niin. Tarvittiin vain jokin näennäisen pieni asia, josta tulikin sinulle suuri. Juuri se ratkaiseva sana tai teko, jonka jälkeen uskalsit tehdä päätöksen tai jonka jälkeen yksinkertaisesti vain tunsit olosi hyväksi, ehkä pitkästä aikaa. Jokin pieni ele, joka olikin merkittävä juuri sinulle.

Emmehän me yleensä kerro toisillemme näistä asioista. Emme anna palautetta sille kirjailijalle tai laulajalle, jonka teos on meidät pelastanut. Emme aina muista kertoa läheisillemme, kuinka heidän sanansa ovat luoneet meihin uskoa juuri oikealla hetkellä. Emme kerro tuntemattomalle, kuinka hän meidät kohdatessaan toikin mukanaan yllättävää iloa tai juuri sitä mitä sillä hetkellä eniten tarvitsimme. Sillä kaikessa ihmeellisyydessään se on sittenkin niin tavallista. Sitähän tapahtuu. Me vaikutamme toinen toisiimme kaiken aikaa. Enemmän kuin ehkä muistammekaan.

Ja vaikket sinä sitä tietäisikään, olet ollut muuttamassa jonkun maailmaa. Olet ollut rakentamassa muiden todellisuutta. Sinun sanoillasi ja teoillasi on ollut merkitystä. Vaikka et sitä näkisi, sitä tapahtuu.

Sitä pientä hyvää sanaa ei kannata jättää sanomatta eikä kaunista tekoa tekemättä. Sillä ei maailman muuttaminen sittenkään ole aina niin kovin vaikeaa tai suurisuuntaista. Me olemme kaikki osia ketjussa, senhän me tiedämme. Vaikka emme sitä näe, ketju on olemassa. Eikä kysymys ole siitä, voimmeko vaikuttaa maailmaan ja toinen toisiimme, vaan siitä, miten niihin vaikutamme.