Totuuteen ja rehellisyyteen sitoutuminen johdattaa mielenkiintoiselle polulle. Kun ihminen alkaa seurata sisäistä ääntään, minuuttaan ja omaa totuuttaan, ei paluuta entiseen enää ole. Ennen niin selkeät käsitykset itsestä ja elämästä saattavat kääntyä päälaelleen eivätkä aikaisemmin itsestäänselvät valinnat välttämättä enää tunnukaan oikeilta ja omilta.

Sisäinen ääni voimistuu, kun sille antaa sijaa. Toisaalta se pitää meteliä myös silloin, kun sitä yrittää tukahduttaa tai kun ihminen toimii sitä vastaan. Toiset reagoivat sisimpänsä meluun herkemmin, toiset taas eivät ymmärrä mistä on kysymys. Ihminen kokee kenties vain epämääräistä ahdistusta, jolle ei tunnu löytyvän selitystä. Ulkoisestihan kaikki saattaa olla hyvin ja elämän palikat kohdallaan.

Sisimmän kuunteleminen johdattaa minuuden äärelle. Mutta voi olla, että aikaisempi käsitys omasta itsestä ei olekaan se sama minä, jonka ihminen pysähtyessään ja hiljentyessään löytää. Voi olla, että todellinen minä on monella lailla vastakkainen sille ihmiselle, joka juuri nyt elää minun elämääni.

Kun ihminen alkaa ottaa omaa elämäänsä takaisin itselleen ja alkaa elää elämäänsä sinä ihmisenä joksi on syntynyt ja jona ollessa ei tarvitse ponnistella, ympäristössäkin voi tapahtua suuria muutoksia. Omaksi itseksi tuleminen ei ole aina harmonista ja helppoa, sillä todennäköisesti se vaatii luopumista jostain, mikä ei sisintä enää palvele. Jos itselleen on rehellinen, luopumista odottavat asiat on melko helppo tunnistaa. Niistä ei vain tule hyvä olo.

Toisaalta kun oman totuuden ääni tulee tutuksi, valinnatkin helpottuvat. Valinnan vaikeus tulee ehkä siitä, että ihminen ei vielä täysin erota ulkopuoleltaan tulevia toiveita ja paineita omasta äänestään. Tai siitä, ettei sisäiseen ääneen vielä täysin uskalla luottaa. Tai siitä, että oman polun kulkeminen voi kaikessa epävarmuudessaan ja yllättävyydessään olla sittenkin pelottavaa.

Mutta kun yhä useammin tekee valintoja sisimmästään käsin, alkaa hiljalleen tiedostaa, että sisäinen ääni toimii kaikissa valintatilanteissa välittömänä palautteenantajana. Sisäinen totuus tuntuu oikealta. Ei välttämättä järkevältä, ei välttämättä helpolta, ei välttämättä riskittömältä. Yksinkertaisesti oikealta. Minulle. Ja siinä tilanteessa valinta onkin yhtäkkiä helppoa, sillä vaihtoehtojakaan ei enää ole. On vain oma totuus ja sen mukainen valinta.