Mustikoita ja lakkoja

Rakastan marjastamista. Innostuksen siemen kylvettiin minuun jo lapsena, jolloin olin aina mukana äidin ja isän kanssa poimimassa milloin mustikoita, puolukoita tai vadelmia. Nautin noista retkistä jo silloin ja riemuitsin luonnon rauhassa leikkimisestä ja kulkemisesta. Myös marjasaaliin kerääminen herätti aina suurta iloa ja intoa. Muistan, että myös vanhempani hehkuivat metsässä. Maaseudun lapset olivat tulleet kotiin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä innostuneemmaksi tulen metsän antimista ja niiden keräilystä. Tunnen suunnatonta ihastusta, kun löydän maastosta hyvän marjapaikan tai sieniesiintymän. Tuntuu, kuin olisin saanut lahjan.

Tänä aamuna kulkiessani jälleen kerran suolla ja keräten siinä sivussa lakkoja, huomasin miettiväni, miten erilaista on marjastaa mustikoita ja lakkoja. Iltapäivällä aion suunnata mustikkametsään, jonka antimia olen innoissani silmäillyt ohi kulkiessani. Mustikoita on vakiopaikassamme jälleen paljon ja niitä kerätessä minuun iskee usein hulluus. Vielä lisää, tuolta ja tuolta, näitähän on niin paljon, etten voi mitenkään vielä lopettaa. Lasken mielessäni tulevia talvikuukausia ja hykertelen, kun marjasaaliin karttuessa tiedän, että mustikoita riittää reilusti vuoden jokaiselle viikolle, niin paljon kuin vain jaksamme syödä. Ilo on aitoa, mutta siinä korostuu vahvasti lopputulema ja päämäärä. Mahdollisimman suuri saalis tuo riemun. Mitä enemmän, sen parempi.

Sen sijaan lakkoja poimiessa tunne on aivan toinen. Näiden lakeuksien hillasuot, joilla yleensä kuljen, tarjoavat useimmiten varsin maltillista satoa. Lakkoja on yksi täällä, toinen tuolla, parhaassa tapauksessa kolme vierekkäin. Sadosta ei ole takeita eikä suurista määristä kannata haaveilla. Kolmen tunnin samoilun jälkeen minulle on kertynyt puolisen litraa lakkoja. Ehkä pakkaseen laitettavaksi, ehkä heti syötäväksi. Saaliin koolla ei siis varsinaisesti voi leveillä.

Silti aamuinen marjaretki lakkasuolle oli riemullinen tapahtuma. Pysähdyin, katselin tarkkaan sitä kohtaa, jossa kulloinkin seisoin. Kun näin maassa pilkottavan kullankeltaisen marjan, ilahduin jokaisella kerralla. Harvinaisuus teki löydöistä aarteita.

Lakkoja ei voi kerätä katse kaukana edessä päin, vaan on maltettava olla läsnä juuri tässä ja nyt. Eteenpäin on kuljettava hitaasti ja rauhallisesti, malttaen. Muuten saattaa kulkea onnensa ohi. Tärkeintä ei ole lopputulema ja saalis, vaan onnellisuus siitä, että saa levätä luonnon parantavassa syleilyssä ja nauttia ajattomuuden tunteesta. Päämäärästä ja saaliin tavoittelusta irrottautuminen tuntuukin vapauttavalta ja rauhoittavalta.

Koirammekin tuntuvat ymmärtävän tämän. Vaikka niillä on yleensä metsälenkeillä kova kiire ja vauhti, ne malttavat nyt jäädä lähelleni ja tehdä omia tutkimusretkiään muutaman metrin säteellä minusta. Kun itse olen rauhassa ja paikallani, nekin ovat. Nauttivat siitä, että kerrankin on aikaa nuuskia maastoa kaikessa rauhassa. Levollisuus tarttuu.

Mitä syvemmälle metsään olen elämässäni uskaltautunut, sitä suuremmaksi kasvaa kunnioitukseni ja kiitollisuuteni luontoa kohtaan. On uskomatonta, miten monella tavalla metsä meitä ravitsee. Konkreettiset eväät marjojen ja sienien muodossa saavat aina sydämeni läikähtämään. Nykyään aina kiitän metsää, kun löydän sieltä evästä itselleni. Minusta tuntuu, että tämän myötä metsä tarjoaa minulle yhä enemmän antimiaan. Marjapaikat usein notkuvat ja sieniä osuu eteeni kuin ne olisi juuri minulle tarkoitettu.

Tänä aamuna metsä tarjosi toisenlaista ravintoa. Se pysäytti ja rauhoitti, samalla viisaasti tarjoten yksittäisiä lakkoja sieltä täältä, ikään kuin varmistaakseen, että pysyn sen luona riittävän pitkään, jotta se saa ravita minua kaikilla mahdollisilla keinoillaan.

Kiitos metsä! Iltapäivällä tapaamme taas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s