Onnellisuuden tavoitteleminen ja onnen etsiminen on syvästi inhimillistä. Kukapa ei toivoisi onnellisuutta ja rakkautta elämäänsä. Ihmisellä voi olla vahvat ja vakiintuneet käsitykset siitä, mitkä asiat tekevät hänet onnelliseksi. Voi olla, että ihminen mieltymyksiään ja toiveitaan listatessaan asettaa tiedostaen tai tiedostamattaan onnellisuudelleen ehtoja. Silloin onnellisuuden edellytyksenä on, että tämän tai tuon asian tulee tapahtua.

Uskon, että onnellisuudessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen on kosketuksissa sieluunsa ja elää elämäänsä sielustaan käsin. Onnellisuus on jotain, joka on pysyvää ja olemassa jo nyt, kaiken aikaa, ilman ulkopuolisia vaikutteita. Onnellisuuden tavoittelussa ei ole kyse siitä, mitä saan tai saavutan tullakseni onnelliseksi. Kyse on siitä, onnistunko poistamaan edestäni kaiken sen, joka estää minua olemasta yhteydessä sieluuni ja siitä kumpuavaan onnellisuuteen. Kyse on siitä, vapautanko itseni näkemään, kuulemaan, tuntemaan ja kokemaan kaiken sen, joka jo on. Ei elämäni olosuhteissa, vaan elämässä itsessään. Siinä, joka ulottuu laajemmalle kuin se, mitä nimitämme elämäntarinaksemme.

Onnellisuus ja vapaus liittyvät yhteen. Vapaus tarkoittaa henkistä vapautta, henkistä riippumattomuutta ulkoisista olosuhteista. Asiat, jotka rajoittavat vapauttamme ja saavat meidät takertumaan elämäntilanteisiin, toiveisiin, asioihin tai ihmisiin, seisovat onnellisuuden edessä. Ne eivät poista onnellisuutta, mutta ne vaikeuttavat sen näkemistä ja kokemista.

Elämän ulkoisista puitteista saa ja kuuluu nauttia. Nauttiminen ja iloitseminen ei estä onnellisuutta, mutta riippuvuus ja pelko ilon aiheuttajan menettämisestä rakentaa muuria onnellisuuden eteen. Erottaa ihmisen sielustaan. Kun yhteys sieluun katkeaa, suuntaa ihminen huomionsa yhä vahvemmin ulkoapäin tuleviin onnen, ilon ja mielihyvän lähteisiin. Elämän jatkuva virtaus huolehtii siitä, että mikään ulkoinen ei pysy paikoillaan. Ei siten myöskään mikään ulkoinen onnen lähde voi säilyä ikuisesti samanlaisena, jolloin ihmisen onnellisuus niihin ankkuroituessaan on aina uhattuna.

Onnellisuus on niin paljon lähempänä, niin paljon helpompaa, niin paljon yksinkertaisempaa kuin monesti luulemme. Onnellisuus on sielun pysyvä tila. Onnellisuus on jo meissä, nyt ja aina. Jos vain katsomme, näemme, koemme. Jos uskallamme luopua siitä, mikä erottaa meidät sielustamme ja rajoittaa henkistä vapauttamme. Ja vastaanottaa sen, mikä tulee tilalle, kun päästämme irti.