Ihminen kaipaa niin paljon. Kaipaus ja ikävä ovat tuttuja seuralaisia useimmille meistä.

Kaipausta miettiessäni jään kysymään, onko pohjimmiltaan olemassa vain yhdenlaista kaipuuta. Onko niin, että kaikki halumme, tarpeemme, riippuvuutemme, takertumisemme pohjautuvat samaan ikävään. Onko loppujen lopuksi kyse yhteyden kaipuusta. Kaipaammeko ykseyteen jonkin suuremman kanssa, osaksi kaikkeutta.

Onko niin, että olemme kaikki samasta kaikkeudesta lähtöisin, kukin omalla väliaikaisella matkallaan. Kaipaammeko siksi aina takaisin tuohon yhteyteen. Onko kyse kaipuusta takaisin kotiin. Perille tulon odotuksesta.

Kun synnymme tähän maailmaan ihmisinä, heijastuuko tuo kaipuu elämässämme lukuisina tarpeina ja riippuvuuksina, joita itsellemme luomme tai jotka meille totuuksina annetaan. Onko niin, että tuo sama kaipuu saa vain eri muotoja eri ihmisillä, eri ajoissa, eri olosuhteissa. Hukkaammeko itsemme sen moninaiseen ilmiasuun, eri ilmenemismuotojen lakkaamattomaan virtaan. Sekö saa meidät kuvittelemaan, että tarvitsemmekin ne kaikki. Siksikö kaipaus ei koskaan lopu, koska huomiomme kiinnittyy niihin loputtomiin eri tapoihin, joilla yhteyden kaipuu elämässämme ilmenee. Hukkaammeko itsemme kaipuuta paetessamme ja yhteyttä etsiessämme.

Jos on niin, että kyseessä on sama kaipuu, onko kyseessä myös sama yhteys, jonka ajoittain häivähdyksenomaisesti tavoitamme. Onko kyse yhteydestä kaikkeuteen silloin, kun katson kaikessa hiljaisuudessa edessä avartuvaa kaunista maisemaa. Onko se sama yhteys, jonka voin tuntea toisen ihmisen katseessa. Onko se sama yhteys, jonka voin kokea uppoutuessani johonkin tekemiseen, josta nautin vain sen itsensä vuoksi. Onko se sama yhteys, jonka voin tavoittaa silloin, kun mieli on hiljaa. Onko siinä hetkessä kyse pohjimmaisen kaipuun lakkaamisesta, paluusta kotiin.

Löytäisimmekö perille, jos huomaisimme, että kaikkeus onkin kaiken aikaa jo mukanamme. Jos oivaltaisimme, että kaikkeus on meissä. Jos löytäisimme yhteyden itseemme, löytäisimmekö samalla yhteyden kaikkeuteen. Ja lakkaisiko myös kaipuu sillä hetkellä, pysyvästi.