Tässä vuodenvaihteessa tuntuu olevan minulle jotain erityistä taikaa. Kun katson taaksepäin mennyttä vuosikymmentä, tunnen syvää kiitollisuutta ja nöyryyttä.

Ehkä suurin oppi menneistä vuosista minulle on ollut se, että todella olennaiset asiat eivät sittenkään muutu. Vaikka luulin jossain vaiheessa menettäneeni kaiken, huomaan, etten menettänytkään mitään.

Rakkaus pysyy. Sen ilmentymä voi muuttaa muotoaan, mutta Rakkaus itse, sen ydin, on todellakin ikuinen.

Rakkaus on se pysyvyys, jota niin suuresti olen aina kaivannut. Rakkaus on se turva, jota olen aina elämääni etsinyt. Ja tietenkin olen etsinyt sitä asioista, ihmisistä, olosuhteista, puitteista. Alan yhä useammin kuitenkin nähdä, että Rakkaus on kaikkialla ja kaikessa.

Rakkaus on koko ajan läsnä. Se on minussa ja sinussa, mutta sen lähde on jossain vielä paljon suuremmassa. Kyse on vain siitä, näemmekö sen. Osaammeko katsoa, nähdä, huomata, havaita.

Juuri nyt sieluni lepää tämän tiedon varassa. Toivotan Sinulle sielunrauhaa ja ääretöntä rakkautta tulevaan vuosikymmeneen!