Uskon että kutsumme elämässä puoleemme sitä, mitä sisällämme kannamme. Pelko tuo mukanaan lisää pelkoa, ilo lisää iloa ja rakkaus lisää rakkautta. Uskon että voimme vaikuttaa siihen, mitä asioita elämäämme kutsumme. Valitsemalla ajatuksemme, huomaamalla tunteemme, olemalla läsnä arjessa ja kokemuksissa, opettelemalla päästämään irti, hyväksymällä. Vaikkei se ole helppoa, sitä voi harjoitella. Ja uskon, että ajan myötä siitä voi tulla helpompaa.

Mutta luulen, että kaikkein tärkeintä ja ehkä myös vaikeinta on osata ottaa elämän kauneus vastaan. Emme ehkä aina edes huomaa, kuinka monin tavoin käännämme sille selkämme. Uskon että meidän tulee uudelleen opetella ottamaan hyvä vastaan, toivottamaan se tervetulleeksi elämäämme. Rakkaus, ilo, riemu.

Rakkaushan on energiaa, ja energian on virrattava vapaasti. Jos energia ei pääse virtaamaan, jos se pysäytetään, voi se johtaa tukkeumiin. Rakkaus, energia, löytää kyllä uuden uoman. Mietin, kiertääkö se lopulta kohteensa, joka ei ota sitä vastaan. Ja syntyykö silloin saaria. Saaria, joiden ulkopuolella, reunoilla, rakkaus virtaa, mutta joita rakkaus ei tavoita.

Uskon että rakkaus ei vain tule elämäämme, vaan se täytyy ottaa vastaan. Vastaanottaminen on aktiivinen teko. Avata ovi, päästää rakkaus sisälle, antaa sen tulla. Rakkauden vastaanottaminen edellyttää avoimuutta, auki olemista. Itsensä avaamista rakkaudelle, tai sille joka rakkautta mukanaan kantaa. Rakkaus on lahja, mutta luulen, ettei sitä aina tunnista kääreistään.

Lopulta ei kai olekaan kyse vain siitä, että opimme löytämään rakkauden sisältämme ja heijastamaan sitä ulospäin, vaan myös siitä, että opimme tunnistamaan meitä kohti tulevan rakkauden ja että opimme ottamaan sen vastaan. Että opimme kutsumaan sitä luoksemme, kertomaan sille jo etäältä, että se on tervetullut kotiimme, elämäämme, sieluumme. Sitä kai on todellinen avoimuus. Avoimuutta rakkaudelle, elämälle.

Pelko sulkee ovia, vetää verhot eteen, nostaa naamiot kasvoille. Rakkaus on se, joka avaa ovet ja ikkunat, riisuu naamiot ja tuo kauneuden näkyville. Jos sen annetaan niin tehdä. Muistinkohan jättää oveni raolleen?