Tiedäthän, että sinulla on lupa levätä. Levätä tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa, juuri sellaisena kuin olet. Ilman vaatimuksia, ilman pyrkimyksiä, ilman tavoitteita, ilman suorittamista, ilman huokailua, ilman ajatusta että tuo vielä tuosta korjaantuu. Olla juuri se joka olet nyt, kaikkine ominaisuuksinesi, ajatuksinesi, tunteinesi, murheinesi, iloinesi, suruinesi, riemuinesi.
Sanothan itsellesi kyllä. Kaikelle sille, mitä sinussa on. Sille, ettet ole täydellinen ja sille, ettei sinun tarvitse täydelliseksi tulla. Sille, ettei mikään muutos ole sinulle päämäärä tai itsetarkoitus. Sanothan kyllä sille, että olet tällainen, tässä, tänään. Sanothan kyllä sille, että saat levätä.
Levätä, rentoutua, olla. Huokaista, hengittää syvään, antautua. Tuntea, kuinka vastustus katoaa kehosta, kuinka se irrottaa otteensa mielestä, kuinka se lipuu kokonaan pois. Kuinka sen tilalle tulee puhdas hyväksyntä ja sen myötä keveys, helppous. Ei arvottamista, ei analysointia, ei suunnitelmaa seuraavasta askeleesta. Vain armo, ja oikeus olla. Vain rakkaus, ja oikeus olla sinä. Vain olla.
Tiedäthän, että sinulla on lupa levätä.
Marita Niemelä 
Joskus mietin, miksi me väsymme? Mikä meitä väsyttää?
Onko pakko levätä, jos ei yhtään tunnu siltä, että pitäisi levätä?
Hyviä kysymyksiä ❤ Uskon että yksi asia, joka saa monet väsymään, on jatkuva tyytymättömyys itseen tai elämäänsä. Jos huomio on jatkuvasti siinä, mikä puuttuu ja minkä haluaisi olevan toisin, elämästä tulee helposti suorittamista. Ja silloin kai ihmisen on aika vaikea olla levossa itsensä kanssa. Lepääminen ei ole vain sitä, että nukkuu tai makaa paikallaan, vaan sitä, että antaa elämän kulkea omalla painollaan eteenpäin ja että ihminen elää (sielun)rauhassa päivä kerrallaan. Periaatteessa helppoa, käytännössä vaikeaa 🙂