Ihminen voi sortua suorittamaan niin monella tavalla. Arjen kulku voi olla kiireistä, velvoitteiden täyttämää, joskus olosuhteiden tai elämäntilanteen sanelemana. Joskus voimme arjen tehtävien suorittamiseen tai suorittamatta jättämiseen vaikuttaa enemmän, joskus vähemmän.

Myös minuuttaan voi suorittaa, arjen konkreettisten haasteiden keskellä luovimisen lisäksi. Ihminen voi pyrkiä kehittämään itseään entistä parempaan kuntoon joko fyysisesti tai henkisesti. Molemmissa pätee sama sääntö, jonka mukaan ilman työtä ei tule tuloksia. Toisaalta, ilman riittävää lepoa tie ei kanna kovin pitkälle. Jos itsestään ei pidä huolta, kunto heikkenee.

Jos henkistä kuntoaan pyrkii parantamaan liian tavoitteellisesti ja konemaisesti, on innostus itsensä kehittämisestä lyönyt jo yli. Kyse ei olekaan enää uuden oppimisesta, oivaltamisesta, havainnoimisesta, vaan vakavamielisestä kilvoittelusta. Ihanteen saavuttamisesta, tyytymättömyydestä itseensä. Samalla, kuin huomaamatta, ilo hiipuu ja katoaa.

Jospa ilon häviäminen onkin sisäsyntyinen hälytysmerkki. Herää, huomaa. Kaikki ei ole kunnossa. Muuta suuntaa. Jospa et suorittaisikaan kaikkea. Jospa antaisit vain asioiden ja itsesi olla. Jospa itsensä rakastaminen tarkoittaisikin sitä, että luovut vääränlaisista vaatimuksista itseäsi kohtaan. Ettet katso itseäsi ulkopuolisen kohteen tavoin, kuin ongelmien kimppuna, joka tulee hoitaa kuntoon. Jotta sitten. Jotta sen jälkeen voisi olla jotain muuta kuin nyt. Jotta sitten saavuttaisi sen, mitä toivoo. Rauhaa, onnellisuutta, iloa, keveyttä, tyyneyttä, terveyttä, rakkautta, tai mitä nyt kukin meistä eniten juuri tänään kaipaa.

Vasta olemisen sallimisessa on todellista armollisuutta ja rakkautta omaa itseä kohtaan. Ehkäpä meidät on opetettu elämään tavoitteellisesti niin monella tavalla, että toimintamallista on vaikea irrottautua. Mutta eihän ihmisen sisimmälle voi asettaa tavoitteita. Ei sielua voi käskeä, ohjata, hallita. Sen tulee saada olla, vapaasti. Ilo ei ryöpsähdä pintaan suorittamisen tuloksena, se saapuu sitten kun sillä on tilaa hengittää. Se saapuu sitten kun sinulla on tilaa hengittää itsessäsi.