Onhan se niinkin, että peloilla ja rajoitteilla on aina tarkoituksensa. Niillä on jokin tehtävä, jota varten ne ovat minussa. Jokin syy, jonka vuoksi olen ne valinnut. Useimmiten tiedostamattani, uskoisin.

Irti päästämisen harjoittelu alkaa siitä, kun tunnistaa itsessään ne asiat, jotka turhaan rajoittavat minuutta. Ne, jotka kuiskaavat viestejään siitä, millainen minun pitäisi olla tai millaisia odotuksia minulla on. Itseäni, elämääni, ympärillä olevia ihmisiäni kohtaan. Tai ne kertovat tarinaansa siitä, mitä kuvittelen muiden odottavan minulta. Ja miten pelkään, etten täytäkään odotuksia.

Pitäisi -ajatustensa kuunteleminen on valaisevaa. Varsinkin, kun yrittää vastata niihin liittyvään kysymykseen, miksi. Miksi pitäisi. Miksi minun pitäisi olla jonkinlainen, tehdä jotain, odottaa jotain tapahtuvaksi. Mitä sitten. Mitä se odotus, pelko ja kiinni pitäminen palvelee. Minussa tai jossakin toisessa.

Ja mitä jos odotukset eivät täytykään. Mitä jos asiat eivät menekään niin kuin pitäisi. Mitä sitten.

Voi olla, että haluaisin päästää irti vaikkapa hallinnan tarpeestani. Voi olla, että näen selvästi, miten se rajoittaa minua ja miten minun olisi helpompi hengittää ilman sitä.

Mutta kun päästän siitä irti, päästän samalla irti myös siitä, mitä se minussa palvelee. Jos se palvelee turvallisuuden kaipuutani, en olekaan päästämässä irti vain hallinnan tarpeestani vaan myös turvallisuuden tunteestani. Vaikkakin väärällä ja vinksahtaneella tavalla, hallinnan tuntu on palvellut minussa tunnetta, että olen turvassa. Olen turvassa, kunhan asiat ovat hallinnassani.

Ja jos päästän irti hallinnan tarpeestani, jos annan sen mennä menojaan, jos irtisanoudun sen valtapiiristä, sanon samalla hyvästit myös siihen liittyvälle turvallisuudelle. Sen tilalle tulee epäilemättä jotain muuta. Mutta en voi tietää mitä. Ja sehän tuntuu turvattomalta.

Luulen että irti päästäminen on senkin vuoksi meille niin vaikeaa, että emme ole päästämässä irti vain yhdestä asiasta, vaan kokonaisesta asioiden ja tunnetilojen ketjusta. Ja voi olla, että jokainen lenkki tuossa ketjussa palvelee meissä hieman eri asiaa. Ja kun jokaiselle lenkille tulee sanoa hyvästit erikseen, meneehän siihen aikaa. Ja on niin houkuttelevaa tarrata uudelleen kiinni ja huomatakin olevansa jälleen kerran lähes lähtöpisteessä.

Kunnes on aika taas alkaa keriä kerää auki ja päästää irti vääristä odotuksista, peloista, rajoitteista ja asioista, joita ne minussa palvelevat. Yksi kerrallaan. Koska miksi pitäisi.